Ville Tavio

Missä EU, siellä siirtolaisongelma

Missä EU, siellä ongelma.” Tuo lausahdus pitää paikkansa myös siirtolaiskriisissä. EU ei nimittäin tule ratkaisemaan siirtolaiskriisiä Suomen kansallisen edun mukaisella tavalla. EU:n sääntely ja kontrolli suoranaisesti estävät jäsenmaita tekemästä kansallisen edun mukaisia päätöksiä.

EU-lainsäädäntö, kuten määritelmädirektiivi, vastaanottodirektiivi, turvapaikkamenettelydirektiivi, Dublin-vastuunmäärittämisasetus ja muun EU-lainsäädännön tulkinta Suomessa ovat muodostaneen valtavan jarrun turvapaikkapolitiikan tiukentamista vastaan.

Useat jäsenmaat, kuten Puola, Unkari, Tshekki ja Slovenia, vastustavat EU:n linjauksia ja taistelevat itsenäisen turvapaikkapolitiikan puolesta. Viimeisimpänä ulostulona Itävalta julisti, että se aikoo ottaa vastaan vain 80 turvapaikkahakemusta päivässä. Maahanmuuttokomissaari Dimitris Avromopoulos heräsi heti meuhkaamaan, että Itävallan politiikka sotii EU-lainsäädäntöä vastaan.

Itävallan linjaa mukaillen ulkoministeri Timo Soini (ps.) kertoi viime keskiviikkona tiedotusvälineille, että turvapaikanhakijoiden määrää saatetaan tulevaisuudessa rajoittaa Suomessakin. Voisin kuvitella myös presidentti Sauli Niinistön antavan tälle tukensa, sillä puheessaan valtiopäivien avajaisissa presidentti moitti rajoittamatonta turvapaikanhakuoikeutta.

Nykyisenlainen rajoittamaton turvapaikanhakuoikeus on omiaan vaarantamaan kansallisen turvallisuuden ja hyvinvointivaltion edellyttämän huoltosuhteen sekä talouden. EU:n liittovaltion kannattajat ovat tajunneet, että suurilla siirtolaismäärillä saadaan heikennettyä isänmaallisuutta ja vahvistettua liittovaltiota.

Massiivinen siirtolaisuus hyödyttää myös useita bisneksiä ja pääomia. Häviäjiä ovat pienituloiset, joilta viedään terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva. Köyhät jäävät ghettoutuvien asuinalueiden mellakoiden keskelle ja rikkaat asuvat toisaalla kivilinnoissaan.

Iso-Britannia äänestää EU-erosta kesäkuussa. Ero antaisi Britannialle huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä kestävää siirtolaispolitiikkaa. Valitettavasti ero kuitenkin antaisi jäljelle jääville liittovaltiomyönteisimmille maille lisää päätösvaltaa.

Kävi Britannian kohdalla miten tahansa, joudutaan elintason perässä tapahtuvan kansainvaelluksen jatkuessa pohtimaan tulevaisuutta toden teolla.

Pysyykö Suomi uskollisena EU:lle vai muodostammeko oman kansallisen linjamme?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Rainer Salejärvi

Hyvä Ville Tavio

Voit kansanedustajana omalla toiminnallasi vaikuttaa esimerkiksi siihen ettei vuoden 2015 tapahtumat toistu.

Sillä vähäisillä lakimuutoksilla turvapaikka-ja muutoksenhakujärjestelmän ilmeinen väärinkäyttäminen voidaan kuitenkin estää.

Uudelleenlaaditun direktiivin 2013/32/EU 31 artiklan 8 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää, että II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaista tutkintamenettelyä nopeutetaan ja/tai että se suoritetaan rajalla tai kauttakulkualueella muun ohella jos:

a) hakija on hakemusta tehdessään ja asiaa esittäessään tuonut esiin vain seikkoja, joilla ei ole lainkaan merkitystä sen selvittämiseksi, voidaanko häntä pitää direktiivin 2011/95/EU nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä; tai

b)hakija tulee tässä direktiivissä tarkoitetusta turvallisesta alkuperämaasta; tai

c) hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta olennaisia tietoja tai esittämättä henkilöllisyyttään ja/tai kansalaisuuttaan koskevia asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa päätökseen kielteisesti; tai

d)hakijan voidaan olettaa vilpillisessä tarkoituksessa tuhonneen tai kadottaneen henkilö- tai matkustusasiakirjan, josta olisi ollut apua hänen henkilöllisyytensä tai kansalaisuutensa selvittämisessä; tai

e)hakija on esittänyt selvästi epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia, selvästi vääriä tai ilmeisen epätodennäköisiä tietoja,

Jos etenkin perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin liittyvä päätös tehdään jo rajalla ja tällaisiin hakemuksiin liittyvä muutoksenhaku tapahtuisi jossakin muualla, kuin Suomen sisällä. Etuna näin menettelemisestä etenkin se, että suuri osa niistä varoista, jotka on varattu esimerkiksi eri vastaanottokeskusten ylläpitoon, voitaisiin käyttää johonkin paljon tärkeämpään

Myös muutoksenhakuun liittyviä säännöksiä olisi perusteltua muuttaa siihen suuntaan että, niissä tilanteissa, joissa turvapaikkahakemus ratkaistaan edellä sanottujen säännösten puitteissa, ulkomaalaiselle annetaan rajalla hänen ymmärtämällään kielellä tai hänen oletettavasti ymmärtämällään kielellä laadittu päätös, johon sisältyy muutoksenhakuohjeet ja tieto siitä mihin Suomen edustustoon tai viranomaiselle valitus tulee jatkossa toimittaa.

Kun erään asiaan nähden keskeisen direktiivin nimenomainen sisältö on se, että ilmeisissä väärinkäyttötilanteissa tutkinta voidaan suorittaa jo rajalla, ei ole olemassa yhtään relevanttia syytä sen tueksi, ettei kansallista lakia voisi muuttaa juuri tähän suuntaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset