Kohta poissa on veljet

Isoisäni oli vasta täyttänyt 18 vuotta, kun talvisota alkoi 30.11.1939. Hän värväytyi aseväkeen vapaaehtoisena ja osallistui talvi- sekä jatkosotaan selviten haavoittumatta. Sotien jälkeen hän kuitenkin lähti Lappiin miinanraivaustyöhön ja menetti miinan räjähdyksessä jalkansa. Hän sai sotainvalidien palvelut ja eli hyvän elämän, kunnes nukkui pois vuonna 1993.

 

Heti sotien jälkeen sotaveteraaneja oli Suomessa noin 600 000. Nyt vuonna 2018 heitä on jäljellä enää noin 11 000 ja muutaman vuoden päästä enää noin 5 000.

 

Nyt on siis viimeinen hetki maksaa kunniavelka sotiemme veteraaneille.

 

Veteraanijärjestöt ovat esittäneet, että vuosien 1939–1945 rintamaveteraaneille korvataan samanlaiset kattavat avopalvelut kuin tähän asti sotainvalideille.

 

Käytännössä tämä toisi helpotusta vaikeisiin ja taloudellisesti tiukkoihin vanhuudenpäiviin. Rintamaveteraaneille korvattaisiin kotipalveluja, asumispalveluja, liikkumista tukevia palveluja, omaishoidontuki ja sairaanhoitopalveluja.

 

Mitään kokonaan uutta lakia ei tarvitse säätää, vaan nykyisen rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muutos riittää.

 

Riittävä rahoitus ei saa olla budjettikysymys, koska veteraaneja ei ole pian enää keskuudessamme. Riittääkin, että rahoitus varmistetaan parille seuraavalla vuodelle, koska veteraanien määrä vähenee nopeasti.

 

Veteraanien vähentymisen myötä valtion tähän asti veteraaneihin budjetoima rahamääräkin laskee.

 

On asioita, joita ei voi mitata rahassa. On Suomelle kunnia-asia tarjota ihmisarvoisen elämän puitteet viimeisille elossa oleville sotaveteraaneille.

VilleTavio
Perussuomalaiset Naantali

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu